Soitto sydämen

Puinen viulu,

yhä soittajan käsissä,

kuin sulka kirjailijan sormissa.

Ei virhettäkään tee,

ei väärää vetoa,

sävelmä muuttumaton.

Sanoin kuvaamaton kauneus,

pitkät hiljaiset nuotit,

paperit sekaisin telineessä.

hymyillen,

mutta haikeana,

soiton lopettaa

Lapsi viaton,

niin kaunis,

niin hentoinen.

Ilman surupukua,

ilman kotia,

yksin pimeässä.

Vain sävelet tummat,

mutta kauniit,

lohdun sydämeen tuo.


~18.10.2010~

_______________________________________________________________________
_______________________________________________________________________


Viattomien soittohan on kaikkein kauneinta, eikös vain?