Tuijotin kattoa sängylläni.
varjot piirtyivät hitaasti kattoon, niin kuin ennenkin.
Sama vanha rumba oli jatkunut jo vuosien ajan.
Kuva sarja oli sama, ensin ilmestyi kuun sirppi,
tämän jälkeen maisemat muuttuivat.
Tämä sama kuvasarja maisemia, henkilöitä ja lopullinen pimeys.
Oli sukuni kirous, joka jahtasi nyt minua.
Vilkaisin kelloani se näytti minuuttia vaille neljä.
Oli jo aamuyö, enkä ollut nukkunut silmäystäkään.
Kolmas yö putkeen, mitäpä sillä oli väliä enää.
Tiesin, että pian olisi aika, aika sinetöidä kohtaloni.
Varjot aloittivat kierrokset uudestaan ja uudestaan.
Tarina toisti itseään, nopeammin ja nopeammin.
Menetin hetkeksi tajuntani, jonka jälkeen tajusin mitä oli tapahtunut
Yöpöydälläni ollut vesilasi oli kadonnut näkyvistäni,
se oli lattialla sirpaleina.
Hetken tajuamiseni jälkeen tunsin vain kipua,
ja silmissäni sumeni.
Joka iltainen vanha rumba,
sukuni kirous, oli viimein saanut uhrinsa.
Tietoja minusta
- Hanashi
- Olen mietteliäs ja hieman surumielinen nainen, joka pahasti muistuttaa Marzin outo tyttö biisin tyttöä. En osaa kertoa miksi, mutta ne sanat vain luo joka kerta saman suojan ympärilleni. ja tunteen "se olen minä." On vaikea kertoa itsestään, kun edes itse ei tarkalleen tiedä itsestään mitään. kaikki sisällä oleva on sumun peittelemään ja kaikki ulkoinen on työllä taiottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti